Torstaina, ystävänpäivän aattona, 13. helmikuuta 2020 se sitten tapahtui. Kotikenneliini syntyi ensimmäinen pentue. Aamulla Sinnasta oli aistittavissa, että pennut saattaisivat syntyä tänään. Sinna oli levoton, läähätti välillä, eikä oikein osannut asettua mihinkään. Neljän maissa Sinna oli huonovointinen ja viiden jälkeen Sinna meni pentulaatikkkon ja alkoi petata siellä pehmusteita uuteen järjestykseen. Kuudelta vielä näytti siltä, että yöhön menee ennenkuin pentuja syntyy, mutta olin väärässä. Klo 19.16 syntyi ensimmäisenä valko-kultainen uros, joka painoi 225 grammaa. Tämä pentu sai viralliseksi nimekseen Kuumarjan Aukusti ja kutsumanimeksi tuli Arttu. Toisena, klo 19.47, syntyi narttupentu painaen 158 grammaa. Tämäkin pentu oli valko-kultainen. Rekisterinimeksi tuli Kuumarjan Aurora ja kutsumanimeksi Aava. Kolmantena syntyi Kuumarjan Annabella, valko-soopeli narttu, jota kutsutaan Unnaksi. Hän painoi syntyessään 183 grammaa. Tässä vaiheessa luulin jo, että kaikki pennut olivat syntyneet, koska Sinna rauhoittui ja imetti pentujaan ihan rauhassa. Ultrassa eläinlääkäri arveli, että pentuja syntyy kolme tai neljä ja oletin, että kolme näitä ihanuuksia syntyy. Puolen tunnin kuluttua päätin pestä hiukan Sinnan takapäätä ja vein Sinnan suihkuun. Kuinka ollakaan silloin syntyi vielä yksi pentu, valko-kultainen narttupentu, joka sai nimekseen Kuumarjan Adalmiina. Hänestä tuli uudessa kodissaan nimeltään Lili.
Kaikkien pentujen painot nousivat tasaisesti ja Sinna hoiti pentuja todella hienosti. Muutaman viikon ikäisenä pennuista erottuivat erilaiset persoonat todella hyvin. Lili oli kaikista touhukkain, rohkein ja energisin. Unna seurasi mielellään hetken aikaa sisarusten leikkejä sivusta ja lähti sitten touhuun mukaan. Aava halusi huomiota ja nousi usein pentuaitauksessa aitaa vasten huomiota kerjäten. Arttu oli alkuun aika rauhallinen poika, mutta vauhtiin päästyään häntä ei pidätellyt mikään. Kolmen viikon ikäisinä pennut siirtyivät pentulaatikosta olohuoneeseen pentuaitaukseen. Luovutusiässä pentujen painot vaihtelivat 1,5 ja 2,5 kilogramman välissä. Arttu, ainoana uroksena itseoikeutetusti oli painavin.
Pennut muuttivat uusiin koteihinsa pääsiäisviikolla eli kahdeksan viikon iässä. Koronaepidemia vaikutti pentujen kotiinlähtöön siten, että ihan viime metreillä kaksi pentua lähtikin eri kotiin kuin mitä oli alunperin suunniteltu. Kaikki pennut saivat hyvät kodit, mistä olen erittäin onnellinen. Unna lähti sijoituspennuksi sisareni perheeseen.
Sinnan toinen pentue (E-pentue)
Sinna astutettiin Heskan (Villahavanais Isidoro Ticiano) kanssa joulukuussa 2021. Astutus onnistui ja ultrassa eläinlääkäri näki kaksi pentusikiötä. Olin tästä tosi onnellinen, koska edellisen kevään onnistuneelta näyttäneestä astutuksesta huolimatta Sinna jäi tyhjäksi. Halusin kuitenkin varmistuksen pentujen määrästä ja käytin Sinnan myös röntgenissä. Kasvamassa olikin neljä pentua. Kuinka ihana tieto tuo olikaan.
Helmikuun toisena päivänä Sinna oli levoton ja ruoka ei maistunut. Tästä päättelin, että pentujen syntymä saattaisi olla lähellä. Ilta seitsemältä tuli limapussi ja tunnin päästä tästä alkoivat poltot. Synnytys ei kuitenkaan näyttänyt etenevän, joten otin muutaman tunnin päästä yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Sovimme, että jos puoli kahteentoista mennessä ei yhtään pentua ole syntynyt, tuon Sinnan vastaanotolle tarkistettavaksi. Juuri kun olimme lähdössä, tilanne muuttuui ja Sinna synnytti ensimmäisen pennun olohuoneeseen. Näin oli Eppu, kuumarjan Eetvart, syntynyt. Painoa soopelivalkoisella urospennulla oli 262 grammaa. Tämän jälkeen siirryttiin takaisin pentuhuoneeseen. Klo 23.57 syntyi valkobeige narttu, joka painoi 217 grammaa. Tämä pentu sai nimekseen Luna, Kuumarjan Evelia. Seuraavat tunnit Sinna hoiti pentujaan ja keräsi voimia. Klo 02.18 syntyi valkosoopeli narttu, jolla painoa oli 172 grammaa. Hän sai nimekseen Saga, Kuumarjan Evilla. Vielä oli syntymättä neljäs pentu. Klo 02.40 pentu alkoikin syntyä. Sinna rikkoi sikiöpussin ja pennusta näkui takajalat ja hiukan selkää. Autoin pennun varovasti ulos ja Sinnna avustuksella pentu alkoi vikistä. Pelottava tilanne muuttui rauhalliseksi. Paju, Kuumarjan Elviira, painoi 270 grammaa ja on väriltään soopelivalkoinen.
Pentujen painot nousivat tasaisesti alusta alkaen ja Sinna huolehti pienoisista huolella. Kolmeviikkoisina pennut saivat ensimmäisen kerran maistella kiinteää ruokaa ja samoihin aikoihin pennut siirtyivät päivien ajaksi pois pentuhuoneesta. Laitoin olohuoneeseen pentuaitauksen, jossa pennut saivat seurailla toisten koirien touhuja ja totutella niihin. Nanna oli tydella kiinnostunut pennuista ja huolehti pentujen korvien puhdistuksesta päivittäin. Enni seuraili pentujen touhuja sivummalta.
Kahdeksan viikon ikäisinä pennut olivat käyneet pentutarkissa ja sirutuksessa ja oli aika muuttaa omiin koteihin. Jokainen pentu on rohkea ja vilkas, kukaan ei ole arka. Painoeroa tässä vaiheessa oli jo aika paljon. Eppu-uros painaa 2,4 kiloa ja Saga pienimpänä 1,3 kiloa. Tästä kokoerosta huolimatta Saga ja Eppu painivat keskenään eniten ja nukkuivatkin lähes aina ihan vierekkäin.
Eppu jäi Rovaniemelle ja olen päässyt näkemään Epun kasvua ja kehitystä ihan livenä. Lina muutti Ouluun, Saga Äänekoskelle ja Paju Kuhmoon. Yhteinen WhatsApp-ryhmämme on ollut vilkas ja olen saanut nähdä ihanan paljon kuvia, viestejä ja videoita pennuista.
Sinna astutettiin Heskan (Villahavanais Isidoro Ticiano) kanssa joulukuussa 2021. Astutus onnistui ja ultrassa eläinlääkäri näki kaksi pentusikiötä. Olin tästä tosi onnellinen, koska edellisen kevään onnistuneelta näyttäneestä astutuksesta huolimatta Sinna jäi tyhjäksi. Halusin kuitenkin varmistuksen pentujen määrästä ja käytin Sinnan myös röntgenissä. Kasvamassa olikin neljä pentua. Kuinka ihana tieto tuo olikaan.
Helmikuun toisena päivänä Sinna oli levoton ja ruoka ei maistunut. Tästä päättelin, että pentujen syntymä saattaisi olla lähellä. Ilta seitsemältä tuli limapussi ja tunnin päästä tästä alkoivat poltot. Synnytys ei kuitenkaan näyttänyt etenevän, joten otin muutaman tunnin päästä yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Sovimme, että jos puoli kahteentoista mennessä ei yhtään pentua ole syntynyt, tuon Sinnan vastaanotolle tarkistettavaksi. Juuri kun olimme lähdössä, tilanne muuttuui ja Sinna synnytti ensimmäisen pennun olohuoneeseen. Näin oli Eppu, kuumarjan Eetvart, syntynyt. Painoa soopelivalkoisella urospennulla oli 262 grammaa. Tämän jälkeen siirryttiin takaisin pentuhuoneeseen. Klo 23.57 syntyi valkobeige narttu, joka painoi 217 grammaa. Tämä pentu sai nimekseen Luna, Kuumarjan Evelia. Seuraavat tunnit Sinna hoiti pentujaan ja keräsi voimia. Klo 02.18 syntyi valkosoopeli narttu, jolla painoa oli 172 grammaa. Hän sai nimekseen Saga, Kuumarjan Evilla. Vielä oli syntymättä neljäs pentu. Klo 02.40 pentu alkoikin syntyä. Sinna rikkoi sikiöpussin ja pennusta näkui takajalat ja hiukan selkää. Autoin pennun varovasti ulos ja Sinnna avustuksella pentu alkoi vikistä. Pelottava tilanne muuttui rauhalliseksi. Paju, Kuumarjan Elviira, painoi 270 grammaa ja on väriltään soopelivalkoinen.
Pentujen painot nousivat tasaisesti alusta alkaen ja Sinna huolehti pienoisista huolella. Kolmeviikkoisina pennut saivat ensimmäisen kerran maistella kiinteää ruokaa ja samoihin aikoihin pennut siirtyivät päivien ajaksi pois pentuhuoneesta. Laitoin olohuoneeseen pentuaitauksen, jossa pennut saivat seurailla toisten koirien touhuja ja totutella niihin. Nanna oli tydella kiinnostunut pennuista ja huolehti pentujen korvien puhdistuksesta päivittäin. Enni seuraili pentujen touhuja sivummalta.
Kahdeksan viikon ikäisinä pennut olivat käyneet pentutarkissa ja sirutuksessa ja oli aika muuttaa omiin koteihin. Jokainen pentu on rohkea ja vilkas, kukaan ei ole arka. Painoeroa tässä vaiheessa oli jo aika paljon. Eppu-uros painaa 2,4 kiloa ja Saga pienimpänä 1,3 kiloa. Tästä kokoerosta huolimatta Saga ja Eppu painivat keskenään eniten ja nukkuivatkin lähes aina ihan vierekkäin.
Eppu jäi Rovaniemelle ja olen päässyt näkemään Epun kasvua ja kehitystä ihan livenä. Lina muutti Ouluun, Saga Äänekoskelle ja Paju Kuhmoon. Yhteinen WhatsApp-ryhmämme on ollut vilkas ja olen saanut nähdä ihanan paljon kuvia, viestejä ja videoita pennuista.
Pienen kotikennelini toisen pentueen kasvattaminen oli todella ihanaa ja antoisaa aikaa. Olen todella onnellinen siitä, että jokainen pentu sai ihanan oman kodin ja pystyin samalla toteuttamaan heidän haaveensa saada oma havannanpentu. Se on kasvattajan työssä parasta. Ehkä ensi vuonna (2023) kotikennelissäni taas kuuluu pienten havatassujen ääniä Se jää nähtäväksi.
Sinnan kolmas pentue (H-pentue)
Sinnan sulhaseksi valitsin Whizjazzy Happy Houdinin alias Lennin. Lenni on energinen, komea ja sosiaalinen 4-vuotias havanna, joka asustelee Rovaniemellä. Sinna ja Lenni tapasivat kaksi kertaa helmikuussa 2023 ja molemmat astutukset olivat onnistuneita.
Ultrassa maaliskuun puolivälissä kohdussa näkyi vain yksi pentu. Varmistutin tilanteen vielä röntgenissä huhtikuun alussa ja tilanne oli muuttumaton; odotettavissa yksi pentu.
Sinna voi koko tiineyden ajan erinomaisesti ja 25.4. aamulla klo 9.18 syntyi soopelivalkoinen urospentu. Pentu painoi syntyessään 188 grammaa. Pelkäsin, että pentu olisi liian iso syntyäkseen alateitse, mutta onneksi näin ei ollut, vaan kaikki sujui lopulta hyvin. Pentu sai viralliseksi nimekseen Kuumarjan Hermanni ja kutsumanimeksi pennun perhe valitsi nimen Milo.
Milo kasvoi ja kehittyi tasaisesti, maidosta ei tarvinnut "taistella" toisten pentujen kanssa vaan Milo lupsutteli kaikista nisistä parhaat palat. Kolmiviikkoisena Milo siirtyi elämään koirakolmikkoni kanssa. Se sai leikkiä Sinna-mamman kanssa kyllikseen; onneksi Sinna on leikkisä ja jaksoi leikittää ja painia Milon kanssa paljon. Viimeisellä viikolla täällä ollessaan Milo lähti mukaan myös aamulenkeille. Milon kävelymatka oli tosin vain noin sata metriä ja loppumatkaksi Milo sai sylikyydin. Muutenkin otin Milon mukaan lenkeille syliin, kun en raaskinut jättää sitä yksin kotiin.
Sinnan sulhaseksi valitsin Whizjazzy Happy Houdinin alias Lennin. Lenni on energinen, komea ja sosiaalinen 4-vuotias havanna, joka asustelee Rovaniemellä. Sinna ja Lenni tapasivat kaksi kertaa helmikuussa 2023 ja molemmat astutukset olivat onnistuneita.
Ultrassa maaliskuun puolivälissä kohdussa näkyi vain yksi pentu. Varmistutin tilanteen vielä röntgenissä huhtikuun alussa ja tilanne oli muuttumaton; odotettavissa yksi pentu.
Sinna voi koko tiineyden ajan erinomaisesti ja 25.4. aamulla klo 9.18 syntyi soopelivalkoinen urospentu. Pentu painoi syntyessään 188 grammaa. Pelkäsin, että pentu olisi liian iso syntyäkseen alateitse, mutta onneksi näin ei ollut, vaan kaikki sujui lopulta hyvin. Pentu sai viralliseksi nimekseen Kuumarjan Hermanni ja kutsumanimeksi pennun perhe valitsi nimen Milo.
Milo kasvoi ja kehittyi tasaisesti, maidosta ei tarvinnut "taistella" toisten pentujen kanssa vaan Milo lupsutteli kaikista nisistä parhaat palat. Kolmiviikkoisena Milo siirtyi elämään koirakolmikkoni kanssa. Se sai leikkiä Sinna-mamman kanssa kyllikseen; onneksi Sinna on leikkisä ja jaksoi leikittää ja painia Milon kanssa paljon. Viimeisellä viikolla täällä ollessaan Milo lähti mukaan myös aamulenkeille. Milon kävelymatka oli tosin vain noin sata metriä ja loppumatkaksi Milo sai sylikyydin. Muutenkin otin Milon mukaan lenkeille syliin, kun en raaskinut jättää sitä yksin kotiin.
Lenni (Whizjazzy Happy Houdini)
&
Sinna (Ei-San Prinsessa Aurora)
&
Sinna (Ei-San Prinsessa Aurora)
Milo 7-viikkoisena
Kuvaajana Katja Heiskanen
Kuvaajana Katja Heiskanen
Sinna-mamma ja Milo
Milo on rohkea, leikkisä ja ilmeikäs pentu. Kun omat koirani halusivat kotipihalle leikkimään ja ulkoilemaan, Milo oli menossa mukana. Olen aivan ihastunut tähän karvakaveriin.
Milo sirutettiin kotona; siruttaja kävi luonani Milon ollessa reilu 5 viikkoa vanha ja kahta päivää ennen luovutusta Milo kävi pentutarkissa. Kaikki oli hyvin, pallitkin olivat laskeutuneet ja Milo todettiin terveeksi. Milo on käynyt oman perheen kanssa Oulussa ensimmäisessä rokotuksessa. Painoa oli 2,8 kiloa ja kaikin puolin Milolla menee hyvin.
Milo sirutettiin kotona; siruttaja kävi luonani Milon ollessa reilu 5 viikkoa vanha ja kahta päivää ennen luovutusta Milo kävi pentutarkissa. Kaikki oli hyvin, pallitkin olivat laskeutuneet ja Milo todettiin terveeksi. Milo on käynyt oman perheen kanssa Oulussa ensimmäisessä rokotuksessa. Painoa oli 2,8 kiloa ja kaikin puolin Milolla menee hyvin.